Joopa joo. Olen varsinainen tietokonenero. Nyt kummiskin kirjoitan nähtävästi tänne jonnekin.

Tänään mulla on vapaapäivä. Hurraa hurraa. Normaalisti herään klo 5.25 mutta tänään nukuin kolme tuntia pitempään. Näin kyllä huikeita unia. Unielämäni on vilkasta, ei tämä todellisuuskaan toki kovin tylsää ole viimeisten kuuden vuoden aikana ollut. Joka ikinen vuosi minulle on tapahtunut "suuria" asioita. Asioita, joita monet ihmiset lykkäävät ja lykkäävät hamaan tulevaisuuten. Syinä käytetään monesti kaikkea maan ja taivaan väliltä: "Mulla ei ole rahaa", "Sitten viiden vuoden päästä..." " Nyt ei ole sopiva tilanne" Pah.

Aina, kun muutoksia elämään tulee, olo on sanoinkuvaamaton. Ilmassa on pelkoa, jännitystä, levottomuutta, mutta myös mieletöntä iloa ja uteliaisuutta tulevaisuutta kohtaan .  Mitäkö sitten olen kokenut? Noh, tuskin se on oleellista ilmoittaa näin heti kättelyssä, tulkoot puheeksi jos tulee.

Pitäis tehä verhot. Mennä tekemään niitä äitin luo, koska minulla ei ole vielä ompelukonetta. Mikäs tuosta on syhkäyttää autolla 9 km päähän. Niin vain tieni on kulkeutunut monen eri paikan kautta takaisin kotiseuduille. Täällä on jotain, minkä vuoksi piti palata. Se sama tunne mikä lapsuudessa: Täällä on jotain mitä muualla ei ole. Lapsuuden peikot ja keijut tervehtivät minua metsästä ja järven rannat, veden loiske.. ah.

 En aina ymmärrä miksi monilla on niin kauhea inho omaa kotiseutuaan kohtaan.  Täällä Pohjoisessa ainakin on trendi haukkua omaa kotiseutuaan: "Sinne en koskaan palaa!" Kaikkihan täältä melkeinpä nuorena muuttaa muualle, harva palaa takaisin. Mutta minä palasin. Tänne korpeen, piiloon. Oma rauha on tärkeää, en kestäisi enää kerros- tai rivitaloasumista ja sitä että pitää ottaa naapurit koko ajan huomioon. Oma (ostettu) koti, oma piha, omat tavat ja omat tekemiset. Ovet aina auki ystäville, joiden tulon vuoksi ei tarvitse stressata ja siivota. Tietevät kyllä mihin ovat tulossa :)

 Äiti ja isä on minulle tärkeitä, samoin tämä kotiseutu ja maisemat. Olen onnellinen siitä, että minulla on niin hyvä suhde vanhempiini. Samoin isosiskooni ja -veljeeni. Meillä on oikeastaan kaikilla nyt hyvät välit, mutta ennen tätä on monia eri vaiheita käyty läpi.

Kahvia kahvia kahvia. Nyt pitää saaha se neljäs kuppi... Aamukahviriippuvuus. Heräsin päänsärkyyn, koska normaalisti juon ammukahvit jo ennen kuutta.

Näkemiin.